Negritan blogi

Moikka kaikki!
Tänään ei taideta jatkaa tarinaa, koska kävi niin kivoja juttuja Panfussa.
Menin igluun ja pyysin muita bilettämään!

Siinä minä olen, käyttäytyen kauniisti ja ihanasti kuten aina :D

Tulihan sinne mun joulujuhliin edes yksi. Helmi ja joku numerokoodi siihen perään en nyt enää muista:) anteeks Helminumerokoodi! Kyllä se bilettäminen onnistui kahestaankin, etenkin kun Kerttu oli siellä vauhtia antamassa, kun Papu ja Kipinäinen vaan nukkuivat (Kertulla ja Kipinäisellä ei siis ole vielä nimiä, onko ehdotuksia?) Sitten ehdotin että ruvetaan laulamaan joululauluja.

Siinä minä vaan hoilaan. Kun sanoin Helmille (se saa nyt luvan olla sen nimi) että on sen vuoro laulaa, niin se sano vaan ööh ja siihen tip tap. =) Ei se haittaa vaikka koko bileitten ajan mulla oli soolonumero...
Sitten haastoin Helmin lumisotaan. Minä voitin! (saa kai sitä totuutta vähän väännellä ja käännellä :)))))) ) Oli hiukan hankalaa, sillä tekniikkani ei oikein toiminut kun yritin käyttää sohvaa muurina.

Okei, jatketaan sitten tarinaa kun kerran noin kauniisti pyydätte!

Siis, Lila avasi oven, ja ulkoa tupsahti tonttu! Lila oli ihan äimän käkenä. Tonttu tuli sisään, ravisteli kumma kyllä lunta vaatteistaan, kai siellä Korvatunturilla on sitten lunta, ja katsoi Lilaa tuimasti.
"Sinustako joulu on vain lahjojen aikaa?" kysyi tonttu. "Toivottavasti ei, sillä tuo lumen katoaminen johtui sinun ahneudestasi. Joulu ei ole vain lahjoja. Joulu on perhettä, iloa ja lämpöä. Ja rakkautta," hän lisäsi. "Joulupukki lähetti minut tänne tuomaan sanomaa."

Lilaa hävetti. Hän oli ollut kyllä aika ahne. Hän ei ollut ollenkaan muistanut muuta kuin lahjoja.
"Anteeksi," hän mutisi ja katsoi tonttuun. Paitsi että tonttu oli nyt hävinnyt ja ulkona satoi lunta. Lila ilahtui. Ei niillä lahjoilla ole niin väliä, hän ajatteli, vaan tärkeintä on lähimmäisrakkaus ja valkoinen joulu. Hän naurahti ja paineli ulos tekemään lumipandaa.
Sen pituinen se.

Heips!
Pizzapanda Negrita