Taladinn: Osa 5, Xalian kisaan

 *TÄRKEÄÄ! MUISTAKAA OSALLISTUA HALIKAMPANJAAN!!*

Taladinn: Osa 5

Seisoin paikallani kuin olisin naulattu kiinni maahan. Olin aivan turta, en pystynyt avaaamaan suutani. Taladinn seisoi vieressä katsellen minua suurin kostein silmin.
"Mitä tapahtui?" kysyin kun vihoviimein kykenin avaamaan suuni.
"Hän tuli myöhässä," Talle sanoi hiljaa. "Hän oli unohtanut kokonaan että teidän piti laittaa hevoset tänään sisään, ja oli pahoillaan. Hän tuli heti hakemaan minua, ajatellen viedä minut sisään ensin. Hän loikkasi aidan yli ja laskeutui jäiselle kohdalle, liukastui ja löi päänsä. En ehtinyt huutaa sinua, koska hän saapui vasta äskettäin."
Kaivoin kännykän taskustani ja näppäilin 112. Itku kurkussa kerroin puhelimeen tallimme osoitteen ja pyysin ambulanssia. Toisessa päässä oleva mies kysyi vielä muutamat tiedot, ja käski minun sitten olla koskematta Camillaan, vain pitää hänet lämpimänä. Miehen antaessa luvan napsautin kännykkäni kiinni ja ryntäsin hakemaan vilttejä.
"Varovasti!" Talle huusi perääni. "Soitimme ambulanssin vain yhdelle, olisi ikävää jos siinä olisi kaksi."

Ambulanssin tuloon tuntui kestävän vuosia. Olin polvillani Camillan vieressä. Hengitykseni höyrysi. Taladinn ei jättänyt meitä hetkeksikään.

**

Siitä kauheasta päivästä kun löysin Camillan makaamasta Tallen laitumella oli nyt kulunut kolme ja puoli kuukautta. Tallin omistaja ja samalla Camillan äiti Helena oli itkenyt onnesta ja antanut Tallen omakseni joululahjaksi. Olin sokeana onnesta. Talle oli nyt kokonaan minun.

Kävelin tallille. Lumet olivat alkaneet sulaa, pian voisin ratsastaa Tallella taas maastossa. Olin juuri palannut mummolasta pääsiäislomalta, enkä malttanut odottaa että näen taas Tallen viikon tauon jälkeen. Hyräilin mennessäni ja suunnittelin päivääni Tallen kanssa - koulusta oli vielä tämä päivä lomaa.

Saavuin pihalle. Helena odotti minua pihalla. Hänen ilmeensä oli vakava. Laulu kuoli huulilleni ja juoksin Helenan luo.
"Ei kai Tallelle ole sattunut mitään?" kysyin hätäissäni
Helena ei vastannut, vaan vei minut Tallen karsinaan. Talle makasi boksissa, hengittäen raskaasti
"Hän kuolee ihan pian. Talle oli paljon vanhempi kuin kukaan meistä uskoi. Hän sai kohtauksen. Tallen elämä on nyt tullut päätökseen," Helena selitti hiljaa.
Polvistuin Tallen viereen ja halasin häntä. Kuumat kyyneleeni vierivät poskiani pitkin ja tipouivat Tallen harjaan. En liikkunut mihinkään.

Puolen tunnin päästä Talle käänsi päätänsä ja katsoi minua lempeästi ja rakastavasti viimeisen kerran, henkäisi ja kuoli käsivarsilleni.

Toivottavasti tykkäät!

Neg